26 marraskuuta, 2006






SYNKKÄÄ SYKSYÄ

Kulunut viikko sujui nopsaan. Opiskelua, politiikkaa, kotitöitä ja liki tuhat kilometriä autolla ajoa parissa päivässä syksyn pimeillä ja mustilla teillä.

Sunnuntaina kävimme vaimon kanssa mökillä tarkastamassa, että paikat ovat kunnossa. Samalla otimme vähän havuja kaupunkiin joulun valmisteluja varten.

Viikolla meni torstai -päivä Helsingissä maakunnan asioiden ajamisessa ja ajelin perjantaina illaksi Poriin lauantaina ja sunnuntaina pidettäviin Keskustan puoluehallituksen ja valtuuskunnan kokouksiin. Perjantai-iltana illallisella sain puhuttua monesta alueemme kannalta tärkeästä asiasta ja lauantaina kokousten yhteydessä sitten lisää.
Puoluevaltuuskunnassa pitämässäni puheessa nostin esiin mm. VALTATIE VIIDEN (VT5) aloitusmäärärahan ja perhepäivähoitajien ongelmat.
Koska olin pääministerin, muiden ministereiden, eduskuntaryhmän puheenjohtajan ja puoluesihteerin kanssa käymieni keskustelujen osalta varsin tyytyväinen, lähdin ajamaan kotia kohti illan suussa.

Eräs elämäni raskaimpia automatkoja
tie oli synkän pimeä ja sateinen. Käväisin tienposkessa kolmasti nukkumassa ja kaksi kertaa kahvilla, jotta pysyin hereillä. Martikaisen Ossin kanssa juttelimme puhelimessa varmaan tunnin verran, jotta en nukahtaisi. Navigaattorikin oli sekaisin, kun ohjasi minua nelostietä pitkin, vaikka ajoin Jyväskylän kautta kotiin.
Jämsästä otin iltamyöhällä kyytiin nuoren naisen, joka vesisateessa liftasi. Hän oli matkalla Äänekoskelle, ja jätin hänet Jyväskylässä ABC -asemalle, josta oli hyvä matkaa jatkaa. Täytyy sanoa, että rohkea oli lady, kun siinä kelissä ja siihen aikaan liftasi. (Syy siihen, että otan liftaajan kyytiin johtuu armeija-ajasta. Kerran yritin itse liftata Mikkelistä kotiin Ihastjärvelle ja kävelin liki 25 kilometriä, kun vain yksi auto otti kyytiin. Oma vikani, koska vaihdoin siviilit päälle liian aikaisin).
Viimeisen kerran nukuin Kangasnimellä yli tunnin autossa heräten kylmyyteen. Kotiin saavuin siinä kello kolme aamuyöstä, ja olin aivan poikki.
Arvostan korkealle rekkakuskit, joita oli lauantaiyönäkin runsaasti pimeällä tiellä.

Uusi viikko on taas mielenkiintoista tekemistä täynnä. Opiskeluihin liittyvää harjoitustyötä pitää tehdä vielä tämän blogin kirjoittamisen jälkeen ja aamulla klo 6.00 ylös ja ehkä ulos ja lenkille.... saas nähdä mikä on keli....

Markku Kakriainen

23 marraskuuta, 2006

HYVÄ HELSINKI JA MUUTA!

Kunnissa on tapana laittaa asioita vastakkain. Useimmiten sos.- ja terveystoimen määrärahat vastaan muut. On erittäin ilahduttavaa, että Helsinki uskalsi avata luisteluradan keskelle ruutukaava-aluetta. Televisiouutisten mukaan (jos oikein kuulin) radan tekeminen ja avaaminen maksaa 1.000.000 euroa!! Vähän epäilen tokkopa noin paljon.

Mikkelissä on vuosia nahisteltu ns. Hänskin kentän kunnostuksen kanssa. Nyt se on mukana ensi vuoden investonitikohteissa ennen kaupunginhallituksen ja valtuuston käsittelyä. MUTTA taas ollaan supattelemassa, että "tässä taloudellisessa tilaneessa sitä ei voi tehdä". HERRA JESTAS, Mikkeli tarvitsee monitoimikentän ja siihen sisältyvän tekojään. SE on parasta ennaltaehkäisevää nuorisokasvatustyötä. Populismia voidaan kaikki harrastaa, mutta lähes 30 vuotta vireillä ollut hanke pitää laittaa nyt liikkeelle.
Tässä asiassa on kysymys vähän samasta kuin Marskin patsaan siirrosta. NYT, kun patsas on paikoillaan tuskin kukaan asettaa sijaintipäätöksen kyseenalaiseksi.

Minulla on ollut henkilökohtaisesti aitiopaikka seurata seurajoukkueen toimintaa. SE on parasta nuorisotyötä mitä voi olla. Tutustukaapa päättäjät asioihin ennekuin populistisesti höyryätte!!

Markku Kakriainen
kaupunginvaltuuston 2. vpj. kesk

22 marraskuuta, 2006




PÄIVÄ MENI MAAKUNTAPOLITIIKALLE JA KOMMENTTI PERHEPÄIVÄHOIDOSTA

Tänään oli Etelä-Savon maakuntavaltuuston kokous Mikkelissä, missä kuluikin koko päivä (olen maakuntahallituksen puheenjohtaja). Asialistalla oli maakuntaliiton ensi vuoden budjetti ja toimintasuunnitelma, maakuntaohjelman hyväksyminen, maakuntakaavan tilannekatsaus ja tietysti maakuntajohtajan valinta.

Toiminta- ja taloussuunnitelmassa keskustelutti jonkin verran kehittämishankerahan 100.000 euroa periminen ylimääräisenä maksuna jäsenkunnilta.

Maakuntahallituksen käsittelyssä todettiin, että se on tarpeen, mikäli Etelä-Savossa saadaan aikaan kunnon kehittämishankkeita tulevalla rakennerahastokaudella, missä ensimmäisinä vuosina on rahaa käytössä nykyistä enemmän.

Maakuntaohjelmassa kiinnitettiin huomiota muun muassa tieverkon kuntoon. Erityisesti alemman tieverkon ympärivuotinen liikennöitävyys huolestutti. Pääliikenneverkon osalta VT 5 on keskeinen kehittämiskohde.

Maakuntakaava on tärkeä maankäyttöä ohjaava asiakirja. Se on nyt lausunnolla kunnissa. Se korvaa aikoinaan seutukaavan. Myönteisenä piirteenä on todettava, että maakuntakaavan lähtökohtana on Etelä-Savon kehitystä tukeva toiminta ei rajoittava.

Päivän mielenkiinto taisi kuitenkin keskittyä maakuntajohtajan viran täyttöön. Loppujen lopuksi poliittiset ryhmät olivat yksimielisiä siitä, että myös soveltuva korkeakoulututkinto pätevyysvaatimuksena tulee kysymykseen. Tätä ajoin itse ja tätä mieltä oli Keskustan ryhmä yksimielisesti. Tähän yhtyi myös muut. Annan tässä yhteydessä reilun tunnustuksen maakuntavaltuuston pueenjohtaja Reino Matilaiselle siitä, että hän johdatti SDP:n ryhmän tälle kannalle.

Seuraavassa valtuuston päätös:

Mkvalt § 23
-virka julistetaan haettavaksi vakituisena
-virkaan valittavalta edellytetään hallintosäännön mukaisia kelpoisuusedellytyksiä
-arvostetaan erityisesti ylempää korkeakoulututkintoa, johtamis-, kieli- ja vuorovaikutustaitoja
aikataulu
-virka julistetaan auki tammi – helmikuussa
-hakuaika päättyy 31.3.2007
-esitys valittavasta huhtikuussa
-maakuntavaltuusto päättää valinnasta kevätkokouksessa 2007
-maakuntavaltuusto valtuuttaa maakuntahallituksen päättämään hakuilmoituksen yksityiskohdista
-valtuuston ja hallituksen puheenjohtajisto muodostavat valintaa valmistelevan työryhmän

VIELÄ PÄIVÄHOIDOSTA

Allekirjoittanut teki valtuustoaloitteen Mikkelin valtuustossa perhepäivähoidon jatkuvuuden turvaamisesta.

Mikkeli on orjallisesti noudattanut lain mukaista neljän hoitopaikan rajaa. Kun kirjoitin perhepäivähoidon ongelmista ja käytännöistä eräissä muissa kaupungeissa, sain palautetta Viikoset -lehden sivuilla Ylitarkastaja Marja Kuhmoselta Itä-suomen lääninhallituksesta. Kuhmonen kysyy, että mitä tarkoittaa joustava hoitomuoto, kun puhutaan perhepäivähoidosta.

Yksinkertaisesti se on sitä yhden esimerkin osalta, että kunnan ei tarvitse järjestää tiloja, vaan pehepäivähoitajat sen tekevät. Kuhmonen edellyttää, että lakia noudatetaan lapsimäärässä. Kuitenkin saman päivän Länsi-Savo lehdessä oli artikkeli Pieksämäeltä perhepäivähoidosta. Haastatellun henkilön hoidossa on viisi (5) lasta.

ELI tästä voidaan vetää lopputoteamana, että pelisääntöjen perkaaminen on tarpeen ja aloitteeni oli tarpeellinen.

Mikkelin sosiaali- ja terveyslautakunta ei ole kuitenkaan ymmärtänyt perustaa erityistä työryhmää perhepäivähoidon ongelmien ratkaisemiseksi, vaan katsoo, että nyt jo on toimiva neuvottelujärjestelmä palkkauksen osalta.

ASIAHAN ei ole näin, koska lautakunta on samalla huolissaan perhepäivähoidon tulevaisuudesta. Asian selvittely jatkukoon....

Markku Kakriainen

21 marraskuuta, 2006

TIETOTEKNIIKKAONGELMIA

Taidan palata takaisin paperikalenteriaikakauteen. Älypuhelimeni (merkkiä en tohdi kertoa) teki tenän ja tietysti reissun päällä. Ei suostunut kalenteri ottamaan tietoja vastaan, tekstiviestit eivät lähteneet, eikä jäänyt tietoa siitä, kuka oli tavoitellut. Tämä kaikki siksi, että puhelin ilmoitti " muisti täynnä, poista ensin tietoja". Kun yritin poistaa tietoja, niin puhelin ilmoitti "muisti täynnä, poista ensin tietoja". Eli ikiliikkuja oli melkein keksitty.

Maanantaina vein puhelimen huoltoon, ja siihen ajettiin uusi ohjelma. Kun sitten varmuuskopio palautettiin, niin taas kone jumiutui. Ei muuta kuin taas muisti tyhjäksi uuden ohjeman avulla. Nyt sitten olen tässä illan mittaan siirtänyt kalenteria ja osoitetietoja tietokoneelta puhelimeen. Ja kas kummaa, kellonaika heittää tunnin puhelimen ja tietokoneen kesken, vaikka on sama aika molemmissa. Ja osoitetietoja tulee tuplaten.

Eli tässä meinaa mennä hermot....

KOVA KOHTALO

Viikonloppu ei sujunut iloisissa merkeissä Mikkelin Otavassa. Kahden nuoren traaginen poismeno onnettomuuden kautta hiljentää useimmat.Itse ajelin lauantaina illansuussa Helsingistä Mikkeliin, ja keli oli todella vaikea. Välillä hernerokkasumun vuoksi ei nähnyt montakaan kymmentä metriä eteensä.Tämä tilanne huomioon ottaen on ymmärrettävää, että nuoret eivät huomanneet junan tuloa.
Voimia vanhemmille, sisaruksille ja läheisille surutyössänne.

Markku Kakriainen

20 marraskuuta, 2006




UUSI VIIKKO EDESSÄ
Viikonloppu sujui rapsakkaasti. Lauantai-iltana tulin reissusta, ja lähdimme vaimon kanssa suomalaisen ja kahden kiinalaisen ystäväpariskunnan kanssa hirvipeijaisiin Vanhamäen Erämiesten vieraaksi. Entisellä koululla oli lämmin henki, mitä myös ulkomaiset vieraamme kiittelivät. Vanhamäen jahtipäällikkö Vesa Huippa otti meidät sydämmellisesti vastaan. Vieraamme herra Wang piti kiitospuheen omalla äidinkielellään, minkä herra Jao käänsi Suomeksi. Ruokailun ja kahvinjuonnin päälle muutama tanssinpyörähdys ja sitten oli aika kiittää isäntiä.
Kiinalaiset vieraat kävivät sunnuntaina pilkillä toisen ystäväpariskunnan kanssa, mutta minä lähdin hirvimetsälle.
Aamupäivä vesisateessa ei tuottanut tulosta, mutta iltapäivällä makkaratulien jälkeen alkoi tapahtua. Jahtiporukassa on nyt kaksi hyvää koiraa, Suikin Karjalan karhukoira ja Teemun Norjan harmaapystykorva. Tänään oli Teemun koiran vuoro tehdä mallisuoritus. Pari tuntia haukkua ja sitten pamahti.
Minulla oli tuuria. Menin haukulle eräälle kalliolle, mistä olin viime syksynä ampunut vasan. Teemu lähestyi haukkua toiselta suunnalta ja sai hirvet liikkumaan minuun päin. Parinkymmenen minuutin ajan näin silloin tällöin hirven jalkojen vilahtelevan sakeassa metsässä. Seisoin hiiren hiljaa, ase lähes ampuma-asennossa koko ajan. Yht'äkkiä parinkymmenen metrin päähän ilmestyi emä ja vasa eteeni pienen puskan taakse. Siinä sitä sitten viitisen minuuttia seisoimme katsellen toisiamme silmiin. Emä suojasi hyvin vasaa, joten ampuminen oli mahdotonta. Sitten emä teki virheen. Se käänsi päätään sivulle, jolloin tein pikaisen heittolaukauksen.Emä lähti pakoon, ja vasa kyykähti maahan. Ammuin toisen kerran vasaa siirrtyen lähemmäksi, jolloin ammuin vielä armonlaukauksen päähän. Ja sitten ei muuta kuin suolistamaan .....

Illalla tein sitten maukkaan aterian vasan maksasta. Resepti on tässä:
Maksa viipaleiksi ja kuumalle pannulle voin ja sipulin kera. Pari minuuttia eri puoliltqa paistamista, keitetyt perunat lohkoina ja kermaa sekä suolaa. Muutaman minuutin kypsennys ja samaan pannuun myös anopin paistama röpörieska lämpiämään.
Ja sittenpä se ruoka maistuikin pitkän päivän päälle.

Ja tähän blogiin hiukan tarinaa lisää maanantai-iltana.

Hyvää työviikkoa! Markku K


16 marraskuuta, 2006




VILKAS VIIKKO 46
Viikonloppu oli jo melkoisen kiireinen monen harrastuksen ja opiskelujen ansiosta. Kirjoitin Viikkoset -lehteen kannanoton perhepäivähoidosta, minkä liitän tämän katsauksen loppuun.
Maanantaina oli Etelä-Savon maakuntahallitus, Mikkelin kaupunginhallitus ja valtuusto. Valtuustossa päätettiin äänestyksen jälkeen ensi vuoden veroprosentiksi 18,75. Itse olin nykyisen veroprosentin kannalla, koska monet mm. sosiaali- ja terveystoimen kehittämistoimet on tehty vasta yli vuosi sitten. Lisäksi lautakunnan ja kaupunginjohtajan esitysten ero oli uuden Mikkelin aikaan 1. kerran suhteellisen pieni. Tiistaina päivääni mahtui myös opiskelua ja sitten vaaleihin liittyvää valmistelua. Otimme vaalikampanjani PR -päällikön Elina Lappalaisen luona kuvia markkinointiaineistoa varten. Illalla laittelin hirvenlihaa pakkaseen ja tutkailin opiskeluihin liittyvää harjoitustyötä.

Keskiviikkona oli Kuntaliiton tilaisuus iltapäivällä kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta. Toimin tilaisuuden paneelin puheenjohtajana.
Nyt tarvitaan kuntien luottamus- ja virkamiesjohdolta avarakatseisuutta, taitoa ja ennen kaikkea tahtoa palvelujen järjestämiseksi, jotta kuntalaisille pystytään tarjoamaan laadukkaat palvelut kustannustehokkaasti.

Olen loppuviikon matkoilla ja palaan tälle palstalle myöhemmin. Ensi viikolla tiistai-iltana on Keskustan Mikkelin kunnallisjärjestön organisoima kaupungin maankäyttöön ja yritystoiminnan edistämiseen liittyvä ilta. Seuraavassa siitä on ilmoitus ja sen jälkeen kannantottoni päivähoitoon. Viikonloppuja, Markku K


+++++++++++++++++++


LASTEN PÄIVÄHOIDON TULEVAISUUS

Kunnissa on käynnissä talousarvioiden laadinta- ja päätöksentekoprosessi kiivaana, niin Mikkelissäkin.

Kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirran esitys on herättänyt keskustelua määrärahojen riittävyydestä erityisesti sosiaali- ja terveystoimessa. Kaupunginhallitus teki äänestyspäätöksen, että se ei esitä veroprosentin korotusta ensi vuodelle eli valtuuston käsittelyyn tullee pitkälti kaupunginjohtajan pohjapaperi. Budjettikehysten sisällä tapahtunee toki joitakin muutoksia, millä tiettyjä kipukynnyksiä voidaan lievittää.

Sosiaali- ja terveystoimessa siirryttiin vasta vähän yli vuosi sitten ns. elämänkaarimalliin (lapsiperheiden, aikuisten ja vanhusten palvelut sekä erikoissairaanhoito). Nyt olisi löydyttävä malttia, tahtoa ja ymmärrystä tämän toimintatavan käyttöönottamiseen. Valtuuston aiemmin hyväksymänä tavoitteena on siirtyä kalliista laitoshoidosta yhä enemmän avopalveluihin ja vaihtoehtoisiin joustaviin palvelumuotoihin tapauksissa, joissa se on järkevää niin asiakkaan kuin kaupungin kannalta.

Toimiva ja laadukas lasten päivähoito on työssäkäyvien perheiden kannalta tärkeä kunnallinen palvelu. Perhepäivähoito on joustavin ja edullisin tapa järjestää palvelu, joten sen jatkuvuus on turvattava.
Lakimuutos 1.8.2005, mitä Mikkeli kirjaimellisesti ryhtyi noudattamaan, heikensi vakavasti perhepäivähoitajien ansioita, saattaen koko perhepäivähoidon tulevaisuuden vaakalaudalle. Sallittu enimmäislapsimäärä putosi viidestä neljään, ja samalla ansiotaso hoitajilla aleni noin 300 euroa kuukaudessa. Erityisesti kunnalliset perhepäivähoitajat ovat tyytymättömiä, koska heitä säätelevät valtakunnalliset palkkanormit. Lakimuutos on lisännyt myös päivähoitotarvetta, vaikka lasten määrä vähenee (0-6 vuotiaat noin 30 lasta/vuodessa).

Eräissä kunnissa ei ole täysin siirrytty viidestä neljään lapseen, vaan perhepäivähoidon ohjaajat määrittelevät tilanteen. Ne ovat ottaneet ”talonpoikaisjärjen” käyttöön uhmaten lainsäätäjää, koska lakimuutos on yliampuva.

Mikkelinkin tulee pitää huolta siitä, että perhepäivähoitajien, myös kunnallisten saatavuus on turvattu. Tämä edellyttää perusteellista selvitystä palkkaukseen, kulukorvauksiin ja verotukseen liittyvissä kysymyksissä. Lakiakin tulee arvioida uudelleen, ja pyrkiä sitä muuttamaan.

Perhepäivähoitoasiasta on oltu laajalti yhteydessä allekirjoittaneeseen, ja olen ymmärtänyt, että myös Mikkelin luottamushenkilöissä yli puoluerajojen on useita, jotka ovat aidosti huolissaan tilanteesta.

Muun muassa valtuutettu, sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenen Terttu Mäkeläinen (KESK) on kasvatusalan ammattilaisena ollut huolissaan perhepäivähoidon tulevaisuudesta, sillä perhepäivähoito vastaa erityisesti pienten lasten tarpeita. Tällä toiminnalla turvataan myös haja-asutusalueiden palvelut.

Myös valtuutettu Anne Puntanen (SDP) otti yhteyttä edellyttäen, että valtuustoaloitteeni selvityksen yhteydessä pitäisi koko Mikkelin seutu tarkastella kokonaisuutena. Tämä tuleekin kunta- ja palvelurakenneselvityksen kautta luontaisesti hoitaa.

Kehittämisterveisin

Markku Kakriainen
2. varapuheenjohtaja
Mikkelin kaupunginvaltuusto

12 marraskuuta, 2006

VIIKONLOPPUNA POLITIIKKAA JA HIRVIPEIJAISIA

Lauantaipäivä kului Keskustan Etelä-Savon piirin syyskokouksen merkeissä. Tällä kertaa valtakunnallista puhujavierasta ei kokouksessa ollut, koska kuluneen viikon maanataina pääministeri Matti Vanhanen oli vieraanamme Haukivuorella. Kokousväki keskittyikin varsin laajaan ja vilkkaaseen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Valtion toimintojen alueellistaminen, liikennehankkeet valtatie viisi (VT 5) etunenässä, alkoholi ja huumeet, eläkkeet, YT -laki, bioenergia ja EU:n maatalouspolitiikka, kunta- ja palvelurakenneuudistus sekä maakunnan kehittäminen virvoitti osanottajien kielet.
Piiri asetti Keskustan tavoitteeksi Etelä-Savon vaalipiirissä kolme kansanedustajan paikkaa eli säilyttää nykyinen tilanne. Allekirjoittanut valittiin jatkamaan piirin puheenjohtajana ja varapuheenjohtajiksi Helvi Marttinen Kangasniemeltä ja Pirkko-Liisa Kopakkala Mikkelistä. Allekirjoittanut jatkaa myös piirin edustajana Keskustan puoluehallituksessa.


Oman ja naapuriseuran yhteiset hirvipeijaiset
Ihastjärvellä seuramme majalla keräsi ennäysosanoton, sillä noin 400 henkeä kävi nauttimassa maittavan aterian. Emännillä oli kiirettä ja etenkin tiskiosastolla keittössä oli tosi hulina, kun puhtaita ruokailuvälineitä
tarvittiin jatkuvasti lisää. Ilahduttavaa oli nuorten miesten tehokas toiminta emäntien apuna keittiössä.
Hirvipeijaiset on syksyn kohokohta kotikylällä. Juhlat kokoavat maanomistajat, kylällä asuvat, naapuriseurojen edustajat sekä vapaa-ajanasukkaat yhteen tapaamaan tuttuja ja vaihtamaan kuulumisia.

Lopuksi pistettiin peijaisissa tietysti jalalla koreaksi.

Hirven metsästys on erinomainen harrastus.

Erilaisisissa ammateissa toimivat ja eri ikäluokkaan kuuluvat henkilöt tapaavat toisensa syksyn mittaan lukuisia kertoja. Metsästyksen, riistankäsittelyn lomassa istutaan välillä nuotiotulilla makkaran paistossa ja juttu lentää. Hirvijahti opettaa myös nöyräksi. Jos erehdyt kaveria arvioimaan ohilaukauksen tai muun epäonnen osalta, niin saattaa sama kohtalo olla itsellä edessä jo samana päivänä.

Hirvijahtien suola on vierailevat metsästäjät tai jahtiin tutustujat sekä erilaiset tapahtumat. Seurassamme on käynyt intialaista meijerimiestä sekä kiinalaisia diplomaatteja.

Tänä syksynä innostuimme järjestämään kokkikoulun.

Alan ehdoton ammattilainen Jaakko Kolmonen opetti yhden päivän seuramme majalla lihan käsittelyä ja ruuan laittoa. Sain itsekin "kädestä pitäen" mestarin oppia. Ja ompa minulla nyt pakkasessa jänis hirven tapaan paloiteltuna.

09 marraskuuta, 2006



Puoliyötä hyvät blogin lukijat.
On keskiviikkoyö 10.11.2006 klo 00:01, kun näppäilen tätä tekstiä. Aloitin pari kolme tuntia sitten tutustumaan tähän blogiohjelmaan. Ja tämähän on yhtä helppoa kuin halonhakkuu. Tosin täytyy tunnustaa, että minulla oli ensimmäinen kannettava (raahattava) tietokone jo 1980 -luvun puolivälissä. Ja sittemmin olen pyrkinyt pitämään itseni ajan tasalla. Toinen tunnustus on se, että ensiksi ajattelin pysyä poissa blogeista. Mutta, koska olen koko elämäni ajan kuunnellut asiantuntijoita ja elänyt ajanvirrassa ryhdyn siis kirjoittelemaan ajatuksistani ja ajankohtaisista yhteiskuntaa polttavista asioista. Toki vapaa-aika ja harrastuksetkin tulevat sivuillani esiin. Toivotan siten Sinut tervetulleksi seuraamaan blogejani ja antamaan myös palautetta - suoraakin. TAPAAMISIIN Markku Kakriainen

Halonhakkuuta on tullut tehtyä vuosien varrella paljon. Tänä vuonna mökillä kaadoin useita suuria koivuja, pätkin ja pilkoin. Puhetyöläisen on hyvä aina välillä nähdä konkreettisesti työnsä tuloksia.