20 marraskuuta, 2006




UUSI VIIKKO EDESSÄ
Viikonloppu sujui rapsakkaasti. Lauantai-iltana tulin reissusta, ja lähdimme vaimon kanssa suomalaisen ja kahden kiinalaisen ystäväpariskunnan kanssa hirvipeijaisiin Vanhamäen Erämiesten vieraaksi. Entisellä koululla oli lämmin henki, mitä myös ulkomaiset vieraamme kiittelivät. Vanhamäen jahtipäällikkö Vesa Huippa otti meidät sydämmellisesti vastaan. Vieraamme herra Wang piti kiitospuheen omalla äidinkielellään, minkä herra Jao käänsi Suomeksi. Ruokailun ja kahvinjuonnin päälle muutama tanssinpyörähdys ja sitten oli aika kiittää isäntiä.
Kiinalaiset vieraat kävivät sunnuntaina pilkillä toisen ystäväpariskunnan kanssa, mutta minä lähdin hirvimetsälle.
Aamupäivä vesisateessa ei tuottanut tulosta, mutta iltapäivällä makkaratulien jälkeen alkoi tapahtua. Jahtiporukassa on nyt kaksi hyvää koiraa, Suikin Karjalan karhukoira ja Teemun Norjan harmaapystykorva. Tänään oli Teemun koiran vuoro tehdä mallisuoritus. Pari tuntia haukkua ja sitten pamahti.
Minulla oli tuuria. Menin haukulle eräälle kalliolle, mistä olin viime syksynä ampunut vasan. Teemu lähestyi haukkua toiselta suunnalta ja sai hirvet liikkumaan minuun päin. Parinkymmenen minuutin ajan näin silloin tällöin hirven jalkojen vilahtelevan sakeassa metsässä. Seisoin hiiren hiljaa, ase lähes ampuma-asennossa koko ajan. Yht'äkkiä parinkymmenen metrin päähän ilmestyi emä ja vasa eteeni pienen puskan taakse. Siinä sitä sitten viitisen minuuttia seisoimme katsellen toisiamme silmiin. Emä suojasi hyvin vasaa, joten ampuminen oli mahdotonta. Sitten emä teki virheen. Se käänsi päätään sivulle, jolloin tein pikaisen heittolaukauksen.Emä lähti pakoon, ja vasa kyykähti maahan. Ammuin toisen kerran vasaa siirrtyen lähemmäksi, jolloin ammuin vielä armonlaukauksen päähän. Ja sitten ei muuta kuin suolistamaan .....

Illalla tein sitten maukkaan aterian vasan maksasta. Resepti on tässä:
Maksa viipaleiksi ja kuumalle pannulle voin ja sipulin kera. Pari minuuttia eri puoliltqa paistamista, keitetyt perunat lohkoina ja kermaa sekä suolaa. Muutaman minuutin kypsennys ja samaan pannuun myös anopin paistama röpörieska lämpiämään.
Ja sittenpä se ruoka maistuikin pitkän päivän päälle.

Ja tähän blogiin hiukan tarinaa lisää maanantai-iltana.

Hyvää työviikkoa! Markku K