ITSENÄISYYSPÄIVÄ 6.12.2006 JA KOMISSAARI OLLI REHN

Kuva: Salkunvaihto 22.11.2004 klo 00:00,

Markku Kakriainen onnittelemassa komissaari Rehniä hetkellä, kun hänestä tuli laajennuskomissaari

Mikkelin kaupungin perinteinen itsenäisyyspäivän juhla oli tänä vuonna itselle erityisen tärkeä ja mieluisa. Minulle oli suotu tilaisuus pitää juhlan tervehdyspuhe ja luovuttaa Pro Mikkeli -mitali komissaari Olli Rehnille. Seuraavassa mitalin luovutukseen liittyvät puheet:

Pro Mikkeli –mitalin jakamisesta päättää kaupunginhallitus. Se on jaettu vuodesta 1983 lähtien.
Tunnustus voidaan luovuttaa henkilölle, joka kotipaikastaan riippumatta on toiminut merkittävästi Mikkelin kaupungin hyväksi ja tehnyt sitä tunnetuksi.
Tällä kertaa mitali myönnettiin henkilölle, joka ei ole unohtanut juuriaan ja ystäviään, vaan lujat siteet ovat pysyneet täällä, vaikka työ on vienyt hänet kauaksi maailman turuille.
Hän tuo myös työssään esille kotikaupunkinsa. Kutsuen tänne jatkuvasti oman työyhteisönsä ihmisiä sekä maailman politiikan vaikuttajia. Hän arvostaa korkealle Pro Mikkeli –tunnustuksen. Euroopan unionin ja Turkin laajentumisneuvottelun ajankohtaa siirrettiin tämän juhlan vuoksi. Hän on OLLI REHN.

Puhe komissaari Olli Rehnille:

Hyvä Mikkelin ja mikkeliläisten ystävä Olli!
Minulle on suotu erittäin mieluisa tehtävä luovuttaa tämän vuoden Pro Mikkeli –mitali Sinulle.
Sallinet kovasta kiireestäsi huolimatta, että lausun muutaman sanan tässä yhteydessä.
Olli, olet ehtinyt nuoresta iästäsi huolimatta tehdä merkittävän päivätyön suomalaisessa yhteiskunnassa ja nyt Euroopan Unionissa. Ansioitasi en ryhdy luettelemaan, ne näkyvät kuvana Mikaelin valkokankaalla.
Olli, Sinä olet oikeudenmukainen, suoraselkäinen, rehti suomalainen mies. Puhut aina asiaa. Et suostu populistisiin puheisiin, vaikka tukimiehesi sitä joskus sitä sinulta vaativat. Tästä on myös minulla kokemusta monista politiikan kampanjoistasi.
Olli, Sinä käänsit selkäsi viime eduskuntavaalien alla suomalaiselle politiikalle. Jos olisit toiminut toisin, täällä saattaisi seisoa tänään Suomen pääministeri Olli Rehn.
Hyvä Olli, Sinä halusit puolustaa silloin oikeusvaltio Suomea, ryhtyessäsi tukemaan ystävääsi Alpo Rusia. Tukesi ratkaisi sen, että suurlähettiläs Alpo Rusi on hengissä. Tehtävä, jonka otit silloin vastaan ei ollut helppo. Monet valtakunnan vaikuttajat olivat Sinua vastaan, monet tuttusi käänsivät sinulle selän. Pysyit lujana, ja tässä sinua auttoi, sen tiedän, eniten edesmennyt isäsi, Tauno – Tane, Tanu.
Olli, kun tänä päivänä arvioi tekojasi Rusin ja suomalaisen oikeusvaltion puolustajana, olet saanut uhrauksesi takaisin. Olet laajentumiskomissaarina niittänyt mainetta luotettavana neuvotteluosapuolena. Tästä on sinut myös palkittu vuoden komissaarina. Olkoon myös Pro Mikkeli osana tätä tunnustusta.
Komissaari Olli Rehn, lämpimät onnittelut ja saanen luovuttaa tämän mitalin sinulle.

TERVEHDYSPUHE JUHLASSA (kaupunginvaltuuston 2. varpapuheenjohtajana):

Kunnioitetut sotiemme veteraanit ja rintamanaiset sekä kotikenttien raatajat vaikeista ajoista tähän päivään, hyvät naiset ja miehet, tervetuloa perinteiseen Mikkelin kaupungin itsenäisyyspäivän juhlaan.

Itsenäisyys ja itsenäinen hyvinvointi – sivistysvaltio Suomi on meille rakas asia.
Monien tämän aikakauden kansainvälisten selkkausten ja kriisien keskellä, arvostus turvallista kotimaatamme kohtaan on korkealla.

Muualla maailmassa ihmetellään, miten pieni Suomi aikanaan itsenäistyi ja miten se on voinut selvitä toisen maailmansodan kauhuista ylivoimaista vihollista ja suurvaltojen painostusta vastaan.

Ihmeenä pidetään myös maamme nopeaa jälleenrakentamista ja nousua yhdeksi eturivin demokraattiseksi hyvinvointikansakunnaksi kansakuntien joukkoon.

Tämä ihme on ollut mahdollista vain vankan maanpuolustustahdon, kansallisen yhteenkuuluvaisuuden tunteen ja suurten uhrausten avulla.

Arvoisat kuulijat,

Mikkeli on ollut sotiemme päämajakaupunki, ja täällä on toiminut kunniakas joukko-osasto Savon Prikaati, minkä perinteet ulottuvat aina vuoteen 1620 asti. Itä-Suomessa joukot yhdistettiin vuonna 1775 Savon Prikaatiksi. Suomen itsenäistyttyä Mikkelin kasarmialueelle tuli venäläisten sijaan kotimaista sotaväkeä. Ensin tänne tuli Savon jääkärirykmentti, sitten Itä-Suomen jalkaväkirykmentti ja pian Pohjois-Savon rykmentti. Silloinen Savon Prikaati sijaitsi Karjalan - Kannaksella. Tammikuun 1. päivänä vuonna 1957 JR7 muutettiin Savon Prikaatiksi siis 50 vuotta sitten.

Tiedän ja tunnistan tunteemme perinteikkään Savon Prikaatin lakkauttamisen osalta. Kunniakkaan joukko-osaston alasajo käynnistyi tosiasiallisesti jo 1990 –luvun alkupuolella, kun sitä ei luokiteltu kehitettävien varuskuntien joukkoon.

Savon Prikaatin lakkauttamiskeskustelun aika on ohi, menneet ovat menneitä ja vanhoja ei kannata jäädä murehtimaan..

Mikkelillä on mahdollisuus kehittyä nykyistä merkittävämmäksi uuden ajan suomalaiseksi sotilaskaupungiksi. Maavoimien esikunta on Suomen puolustusvoimien näkökulmasta katsottuna keskeisin puolustushaara. Mikkelin tulee käyttää nyt täysimääräisesti hyväksi Maavoimien Esikunnan ratkaisuun liittyvät mahdollisuudet. Kaupungin ja koko seutukunnan tulee huolehtia sotaväen kotiuttaminen hyvin. Haasteemme on saada mahdollisimman moni perhe muuttamaan tänne. Uskon, että Mikkelin katukuvassa näkyy sotilaita, myös kansainvälisiä, muutaman vuoden päästä runsaasti.
Luotan meihin mikkeliläisiin ja etelä-savolaisiin.

Hyvä juhlaväki,

Suomi on kansanvaltainen hyvinvointivaltio. Maassamme tulee vallita hallittu tasapaino. Tämä merkitsee muun muassa sitä, että yhteiskunnan pitää hyväksyä yksityisen ihmisen, yrittäjän ja yrityksen menestys. Tästä menestyksestä kohtuullinen osuus pidätetään hyvinvoinnin ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden rahoittamiseen.
Hallittu tasapaino merkitsee toisaalta sitä, että jokaisen tulee osallistua kykyjensä mukaan myös tämän kansakunnan rakennustyöhön. Näin ovat tehneet aiemmat sukupolvet ja tämän päivän arjen sankarit.
Olen huolestunut siitä, että vastuunsa kantavien määrä on vähenemässä. Oma arvomaailmani ei hyväksy sitä, että enenevässä määrin on aktiivisessa työiässä olevia henkilöitä, jotka haluavat elää toisten kukkarolla. Olen kohdannut kolmikymppisiä miehiä ja naisia, jotka pitävät perustuslakiin kirjoitettuna, että yhteiskunnan tulee elättää heidät.

Tämä asenne ei ole oikein, se on loukkaus työssä raatavia ja työtä haluavia kohtaan. Se on väärin raskaan elämäntyön tehneitä kohtaan. Se on väärin tulevia sukupolvia kohtaan. Toivon, että suomalainen yhteiskunta vaatii kansalaisiltaan lisää vastuunkantoa. Avainasemassa tässä vastuunkannon vaatimisessa ovat politiikan tekijät joka tasolla.

Arvoisat kuulijat,

muutama sana kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta ja Mikkelin tulevaisuudesta.

Mikkeli on Itä-Suomen läänin pääkaupunki ja Etelä-Savon maakunnan keskus. Kaupungilla on erinomaiset mahdollisuudet menestyä tulevaisuudessa. Oikein ajoitettu, strategisesti tärkeä, kuntaliitos Mikkelin kaupungin, maalaiskunnan ja Anttolan kesken on luonut pohjaa menestykselle.

Mikkelillä on omat haasteensa – kehittämistyötä on uskallettava jatkaa suuresta velkamäärästä huolimatta.
Kunta- ja palvelurakenneuudistus tuo oman lisävärinsä tulevan vuoden kunnalliseen päätöksentekoon. Toivon, että hankkeessa onnistutaan vähintäänkin yhtä hyvin kuin Haukivuoren liittymisessä Mikkeliin. Haukivuori ei ole tilastojen valossa ”kultakimpale” kaupungille. Meidän tehtävä on jättää tilastot omaan arvoonsa ja käyttää hyväksi Haukivuoren mukanaan tuomat mahdollisuudet.

Mikkelin tulee maakunnan veturina pystyä näkemään kauas, pikku politikointiin ei ole varaa. Jos ympäristökunnat eivät halua liittyä, niin annettakoon niiden olla itsenäisinä.

Mikkeli on haluamassa isäntäkunnan tai toisin sanoen vastuukunnan roolin. Hyvä niin, jos halutaan kantaa yksin vastuu palvelujen tuottamisesta ja riskinkannosta. Toivon kuitenkin, että avoimin mielin kuunnellaan seudun kuntia, maakunnan muita seutuja ja maakunnan rajojen ulkopuolisia kuntia ja vertaillaan aidosti eri vaihtoehtoja. Näin toimien voittajia on ainakin Mikkeli. On muistettava, että sihti on vuosien päähän – ei huomiseen.

Muutama kiitoksen sana

Olen ilolla pannut merkille, että maakuntamme pää-äänenkannattaja sanomalehti Länsi-Savo on reivannut uutisointiaan. Lehti on useaan otteeseen etusivullaan, pääkirjoituksissaan ja artikkeleissaan tuonut esiin myönteisiä asioita Etelä-Savosta ja kotikaupungistaan Mikkelistä.

Olen samaa mieltä päätoimittaja Tapio Honkamaan kanssa siitä, että ”periferia on meidän omien korvien välissä”.

Tätä näkemystä voisi laajentaa ja sanoa, että ”Mikkelin kehitys on pääasiassa meistä itsestämme kiinni”.

Kiitän vielä kerran sotiemme veteraaneja, rintamanaisia ja kotirintaman raatajia, jotka antoivat meille vapauden – vapauden, joka on ollut ja on oleva väkevä voima, minkä varaan saamme rakentaa parempaa huomista – parempaa isänmaata.

Hyvät ystävät, tervetuloa tähän itsenäisyyspäivän juhlaan – viihtykää.